Muistattetko ne kun ystävänpäivää ennen askarreltiin kortteja? Myöhemmin etsittiin sitä pientä ihanaa yllätystä ystävälle? Haluttiin muistaa sitä itselle tärkeää ihmistä. MIetinkin joskus kuinka elämä kuljettaa, minulla oli ala-aste ikäisenä ja vielä yläasteellakin ihana ystävä, sellainen jonka kanssa jaoin suuria salaisuuksia, pidimme toistemme puolia, hihittelimme välitunneilla. Suunnittelimme elämää, voi kuinka lapsena kaikki oli mahdollista ilman aikuisen varovaisuutta ja vastuuta. Kaipaan noita päiviä paljon, jolloin suurimpia murheita oli se riittäisikö aurinkoa koko päiväksi rannalle tai jaksaisimmeko valvoa myöhään jutellen.

Mutta minulla on myös joskus ikävä tuota ystävää, vaikka välimme menivät poikki ikävien sanojen ja epäselvyyksien seurauksena, emme ole vuosikausiin pitäneet yhteyttä, ja nyt tarkoitan likipitäen kymmentä vuotta, silti en voi olla miettimättä mitähän tuolle, elämässäni silloin tärkeälle henkilölle kuuluu.

Olen myös saanut osaksi muutaman hyvän ystävän, jotka ovat olleet jo vuosia rinnallani kulkemassa, yhden opiskeluaikaisen kaverin kanssa tiet on erottaneet hetkittäin jopa eri maihin, nyt vaan toisille puolen Suomea, ystävyys ei katoa, saattaa mennä puoli vuotta- vuosi ilman että näemme tai juttelemme niitä muutamaan facebook tai tekstariviestiä lukuunottamatta. Mutta aina kun näemme, on kuin hetkiä ei olisi ollutkaan välissä, halattuamme jutustelu luistaa ja edelleen voimme puhua melkein mistä vaan maailman ja taivaan välillä.

Sitten minulla on toinen ystävä, ihminen joka on reilun tuplan ikääni vanhempi, mutta ystävyydessä se ei koskaan ole haitannut, olemme jakaneet iloja ja suruja, ja puhumme paljon eri asioista laidasta laitaan.

Lisäksi voin kutsua myös äitiäni yhdeksi ystäväkseni, joka tukee ja kuuntelee, ehkä hieman eritavalla kuin ystävät, onhan meillä sukulaisuussuhde, mutta silti hän on ihminen jolle voin puhua myös monesta eriasiasta ja jonka kanssa voin tehdä monia eri asioita.

Muutettuani alkuun muutaman vuoden sisällä useamman kerran Suomen sisällä, nämä ihanat ihmiset eivät ole kadonneet rinnaltani ja nyt kun asun täällä toisella puolella Suomea, vieläkään välimatka ei ole tullut liian suureksi, etteikö ystävyytemme jatkuisi.

Elämän matkan varrella on tarttunut mukaan myös muita ystäviä. Ystäviä joita kaipaa rinnalle kulkemaan elämän tiellä, nostamaan kun matka tuntuu liian raskaalle kulkea ja hyppelehtimään ilon hetkillä rinnalle.

Lopuksi vielä haluan kertoa, kuinka minulla on myös yksi hevosystävä, jonka kanssa väitän suhdettamme ainutlaatuiseksi molemminpuoliseksi luottamukseksi.

Muistakaa pitää kiinni ystävistänne!

Ihanaa Ystävänpäivää!! <3

-MM-