Työviikko on takana ja viikonloppukin jo alkanut, aurinko paistoi päivällä hetken, lintujen laulua voi jo  kuulla ja ilma näyttää keväiselle. Kaiken pitäisi siis olla hyvin ja onhan se, ulospäin, hymy huulilla ulkona, sisällä ajatuksiin matkaa se pieni yksinäisyyden siemen. Olisi mukava tehdä asioita porukalla, eikä monestikaan aina yksin. Tosin tämänkin asian voi kääntää ja olen yrittänytkin, nyt minulla on mahdollisuus tehdä mitä haluan ilman että kukaan on sanomassa eipäs, juupas tai jotain muuta. 

Sitten ajatuksiin hiipi se pieni ajatus, jäänkö sitten yksin? mIkä minussa on vikana? Mutta onhan minulla ystäviä, tuolla toisella puolen Suomea, mistä tänne toiselle puolelle muutin reilu kaksi vuotta sitten. Joskus mietin, miksi ihmisiin ei niin tutustu, mutta työyhteisö on pieni ja paljon tulee niitä hyvänpäivän tuttuja harrastusten kautta mutta ei ystäviä, kouluaikoina samanhenkisiä ihmisiä oli paljon ja sieltä löytyi aina ne muutama joiden kanssa oli mukava viettää aikaa ja joista jäi ystäviä.

Uskon että joskus elämä heittää eteemme erilaisia haasteita, voin todeta niitä tähän erittelemättä että kohdallani niitä on ollut useita suuria ja vähän suurempiakin. Mutta meidän on vaan taisteltava läpi niiden, tehtävä parhaamme ja sitten joku päivä huomaan että se on takana, SELVISIN!

Toisaalta elämä opettaa että jokaiseen päivään pitäisi heittäytyä täysillä, sillä koskaan ei tiedä milloin se on viimeinen, se on aika klisee, mutta uskon että se on ihan totta.

 

 

Siksi käännän tämänkin päivän paremmalle vaihteelle, tartun puhelimeen ja soitan ystävälleni vain kysyäkseni kuulumisia, puen ulkovaatteet päälle ja lähden katsomaan hevostani.

Sillä joka päivässä on jotain hyvää, joskus se vaatii enemmän ja joskus vähemmän löytää se.

Jos siis tunnette yksinäisyyttä tai mielenne on maassa, tehkää jotain mistä nautitte tai soittakaa vaikka ystävälleni, väitän nimittäin että suurin osa puheluun vastanneista ilahtuu tässä hektisessä maailman menossa :)

Siispä hymyä huuleen ja mukavaa lauantaita!! :)

-MM-