Taannoin äiti kysyi minulta mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi? SIlmänräpäyksen mietin ja sanoin tulppaaneja ja olla onnellinen. Eli siis jotian pientä, mutta niin kovin suurta.

Täytin siis perjantaina vuosia, ensimmäisen kerran täällä kaukana (tai oikeastaan kotoa muuton jälkeen) voin todeta että päiväni oli ihana. Ystäväni oli poikaystävänsä kanssa ohikulkumatkalla, näimme kaupungilla, söimme hyvin, juttelimme mukavia.

Heidät hyvästeltyäni ja mukavaa lomareissua toiveteltuani, sain vielä äidin ja lauantaina sitten isänkin kylään. Sain lahjoja, mutta ennnenkaikkea sain tulppaaneja ja olla onnellinen. Lauantaina kierreltiin ostoksilla, nyt minulla on tulevaa lomaa ajatellen uusi turvallinen laskettelukypärä ( olen oppinut, että itsestäkin pitää pitää huolta) ja monta muuta ihanaa juttua :)

Lähipiirin suru-uutinen lauantai aamulta hieman vaimensi tilannetta, mutta vain hetkeksi, koska päätimme muistaa ja kunnioittaa muistoa sytyttämällä kynttilän, mutta kuitenkin jatkaa elämää, sillä en usko että kukaan haluaisi että nukahdettuaan ikiuneen että jäisimme suremaan ja unohtaisimme nauttia elämästä. Sillä niinkuin tässäkin ja monessa muussakin tapauksessa, tilanteet muuttuvat tosi nopeasti. Siksi emme saa olla vaan kuoria, vaan sisältä kaunista iloapulppuavia ihmisiä.

Minulla tästä ihmisestä on hyviä muistoja viimeisimmät Joululta mutta aina ihan lapsuusaikoihin. Nyt pyyhkäisen kyyneleet pois ja suremisen sijaan aion muistella lämmöllä tätä ihmistä ja nauttia elämästä, koska milloinkaan ei tiedä milloin kaikki päättyy.. Halatkaahan läheisiä ja teille tärkeitä ihmisiä, koska joskus se voi olla viimeinen kerta <3

Ihailen pöydällä olevia tulppaaneja, keitän uutta hyvän makuista teetä ja nautin tästä tunteesta, olen onnellinen :)

-MM- 

Muistattetko ne kun ystävänpäivää ennen askarreltiin kortteja? Myöhemmin etsittiin sitä pientä ihanaa yllätystä ystävälle? Haluttiin muistaa sitä itselle tärkeää ihmistä. MIetinkin joskus kuinka elämä kuljettaa, minulla oli ala-aste ikäisenä ja vielä yläasteellakin ihana ystävä, sellainen jonka kanssa jaoin suuria salaisuuksia, pidimme toistemme puolia, hihittelimme välitunneilla. Suunnittelimme elämää, voi kuinka lapsena kaikki oli mahdollista ilman aikuisen varovaisuutta ja vastuuta. Kaipaan noita päiviä paljon, jolloin suurimpia murheita oli se riittäisikö aurinkoa koko päiväksi rannalle tai jaksaisimmeko valvoa myöhään jutellen.

Mutta minulla on myös joskus ikävä tuota ystävää, vaikka välimme menivät poikki ikävien sanojen ja epäselvyyksien seurauksena, emme ole vuosikausiin pitäneet yhteyttä, ja nyt tarkoitan likipitäen kymmentä vuotta, silti en voi olla miettimättä mitähän tuolle, elämässäni silloin tärkeälle henkilölle kuuluu.

Olen myös saanut osaksi muutaman hyvän ystävän, jotka ovat olleet jo vuosia rinnallani kulkemassa, yhden opiskeluaikaisen kaverin kanssa tiet on erottaneet hetkittäin jopa eri maihin, nyt vaan toisille puolen Suomea, ystävyys ei katoa, saattaa mennä puoli vuotta- vuosi ilman että näemme tai juttelemme niitä muutamaan facebook tai tekstariviestiä lukuunottamatta. Mutta aina kun näemme, on kuin hetkiä ei olisi ollutkaan välissä, halattuamme jutustelu luistaa ja edelleen voimme puhua melkein mistä vaan maailman ja taivaan välillä.

Sitten minulla on toinen ystävä, ihminen joka on reilun tuplan ikääni vanhempi, mutta ystävyydessä se ei koskaan ole haitannut, olemme jakaneet iloja ja suruja, ja puhumme paljon eri asioista laidasta laitaan.

Lisäksi voin kutsua myös äitiäni yhdeksi ystäväkseni, joka tukee ja kuuntelee, ehkä hieman eritavalla kuin ystävät, onhan meillä sukulaisuussuhde, mutta silti hän on ihminen jolle voin puhua myös monesta eriasiasta ja jonka kanssa voin tehdä monia eri asioita.

Muutettuani alkuun muutaman vuoden sisällä useamman kerran Suomen sisällä, nämä ihanat ihmiset eivät ole kadonneet rinnaltani ja nyt kun asun täällä toisella puolella Suomea, vieläkään välimatka ei ole tullut liian suureksi, etteikö ystävyytemme jatkuisi.

Elämän matkan varrella on tarttunut mukaan myös muita ystäviä. Ystäviä joita kaipaa rinnalle kulkemaan elämän tiellä, nostamaan kun matka tuntuu liian raskaalle kulkea ja hyppelehtimään ilon hetkillä rinnalle.

Lopuksi vielä haluan kertoa, kuinka minulla on myös yksi hevosystävä, jonka kanssa väitän suhdettamme ainutlaatuiseksi molemminpuoliseksi luottamukseksi.

Muistakaa pitää kiinni ystävistänne!

Ihanaa Ystävänpäivää!! <3

-MM-

 

Aivan aluksi on pakko palata vielä tuohon viimeisimpään julkaisuuni. Oli niin parasta tarttua puhelimeen ja soittaa ystävälleni toiselle puolen Suomea, ajatella kuinka onnekkaita olemmekaan mahdollisuudesta käyttää nykytekniikkaa ja puhua puhelimen välityksellä meille tärkeiden ihmisten kanssa, tuntuu kuin olisi melkein vieressä. Minulle tuli ainakin hyvä mieli, sain jakaa ajatuksia, kuunnella ystäväni kuulumisia ja puolisentoista tuntia viereähti puhelimessa ihan hetkessä.

Tällä viikolla olen yrittänyt (taas :D ) oppia tekemään päätöksistä sellaisia että ne miellyttävät minua, tarkoitan siis että yritän ajatella itseäni silleen sopivasti, koska siihenhän pitäisi pyrkiä että itsellä olisi hyvä ja tasapainoinen olo, tietyt asiat tulee tehdä, mutta tosiasiassa mitään ei ole pakko.

Sunnuntaina pakkasin eväät reppuun ja lasketteluvälineet autoon, ensimmäisen kerran tänä talvena lähdin lähi rinteeseen laskemaan, ja kyllä vauhdin hurma on niin parasta aivojen tuuletusta, välissä laavulla nuotiossa grillattuja eväitä, kaakaota omasta kuksasta. Sitä jotenkaan ei tule lähdetyksi, ei muka kerkeä, on sitä ja tätä... Mutta sitten kun lähtee tekemään jotain mistä todella tykkää niin mieli ja sielu lepää. Nautin rakkaasta hevosharrastuksesta, mutta on ihana tehdä joskus ihan todella jotain muuta ja sitten nauttii siitäkin vielä enemmän.

Viikonloppuna on ystävänpäivä, laitoin eilen muutaman kortin postiin ja olen saanut jo pari, mielestäni ihan aidon postin lähettäminen ja saaminen on erittäin ilahduttavaa ja ihanaa, suosittelen siis jokaiselle joskus lähettä tuota ihan periteikästä postia :)

Mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!! :)

- MM-

Työviikko on takana ja viikonloppukin jo alkanut, aurinko paistoi päivällä hetken, lintujen laulua voi jo  kuulla ja ilma näyttää keväiselle. Kaiken pitäisi siis olla hyvin ja onhan se, ulospäin, hymy huulilla ulkona, sisällä ajatuksiin matkaa se pieni yksinäisyyden siemen. Olisi mukava tehdä asioita porukalla, eikä monestikaan aina yksin. Tosin tämänkin asian voi kääntää ja olen yrittänytkin, nyt minulla on mahdollisuus tehdä mitä haluan ilman että kukaan on sanomassa eipäs, juupas tai jotain muuta. 

Sitten ajatuksiin hiipi se pieni ajatus, jäänkö sitten yksin? mIkä minussa on vikana? Mutta onhan minulla ystäviä, tuolla toisella puolen Suomea, mistä tänne toiselle puolelle muutin reilu kaksi vuotta sitten. Joskus mietin, miksi ihmisiin ei niin tutustu, mutta työyhteisö on pieni ja paljon tulee niitä hyvänpäivän tuttuja harrastusten kautta mutta ei ystäviä, kouluaikoina samanhenkisiä ihmisiä oli paljon ja sieltä löytyi aina ne muutama joiden kanssa oli mukava viettää aikaa ja joista jäi ystäviä.

Uskon että joskus elämä heittää eteemme erilaisia haasteita, voin todeta niitä tähän erittelemättä että kohdallani niitä on ollut useita suuria ja vähän suurempiakin. Mutta meidän on vaan taisteltava läpi niiden, tehtävä parhaamme ja sitten joku päivä huomaan että se on takana, SELVISIN!

Toisaalta elämä opettaa että jokaiseen päivään pitäisi heittäytyä täysillä, sillä koskaan ei tiedä milloin se on viimeinen, se on aika klisee, mutta uskon että se on ihan totta.

 

 

Siksi käännän tämänkin päivän paremmalle vaihteelle, tartun puhelimeen ja soitan ystävälleni vain kysyäkseni kuulumisia, puen ulkovaatteet päälle ja lähden katsomaan hevostani.

Sillä joka päivässä on jotain hyvää, joskus se vaatii enemmän ja joskus vähemmän löytää se.

Jos siis tunnette yksinäisyyttä tai mielenne on maassa, tehkää jotain mistä nautitte tai soittakaa vaikka ystävälleni, väitän nimittäin että suurin osa puheluun vastanneista ilahtuu tässä hektisessä maailman menossa :)

Siispä hymyä huuleen ja mukavaa lauantaita!! :)

-MM-

Viikon puoliväli saavutettu! Tai toisaalta työviikko on jo hyvällä mallilla, enää huominen ja perjantai.

Tänään suurimpana nousi fiilis siitä kuinka ihmiset voivat puhua pahaa selän takana tai kuinka helppo on loukata toista hyvien sanojen sijaan, monesti mietin mikä tekee ihmisistä sen?

Omaan mielestäni positiivisen ja jalat maassa asenteen, yritän nähdä asioissa ja ihmisissä hyvää, myönnän kyllä että kaikkien kanssa ei voi tulla tervehtimistä enempää juurikaan juttuun, kemiat ei vaan aina kohtaa. Mutta jos yrittää nähdä hyvää asioissa, ehkä se joku päivä kantaa hedelmää, siispä hymyä huuleen, asiat on selvitetty ja nyt pitäisi olla kaikki jotekin hyvin :)

Onneksi minulla on oma hevonen, hevonen jonka kanssa asiat muuttuu valoisammaksi ja erittäin onnistuneen ratsastuksen jälkeen tänäänkin, mieleni oli hyvä, onnistuneet kierrokset käyntiä ja ravia, pieneen olen nyt tyytyväinen, kevyellä sairaslomalla olevan hevoseni osalta :)

Nyt pitää vain uskoa, toivoa ja luottaa, sekä pitää kiinni unelmista!!